Teoksessa tarkastellaan oikeusteoreettisen ajattelun muodollisia rakenteita aineellisen varallisuusoikeuden näkökulmasta. Huomiota kiinnitetään etenkin siihen, kuinka oikeusteoriassa on suhtauduttu aineellisen normiston olemassaoloon ja tähän liittyen muun muassa oikeuksista ja velvollisuuksista puhumiseen. Teoksen taustalla on käsitystapa, jonka mukaan aineellista ja prosessuaalista oikeutta on nykyäänkin aihetta hahmottaa perinteisen arvostelmateorian avulla. Näin tuomioistuin esimerkiksi vahvistustuomiota antaessaan lähtee siitä, että tuomiolla vahvistetaan tietyn aineellisen oikeustilan olemassaolo. Rakenteellisessa mielessä tuomioistuin "löytää" oikean ratkaisun, minkä vuoksi teoksessa arvioidaan kriittisesti nykyään vallalla olevia käsityksiä yhden oikean ratkaisun puuttumisesta. Teos poikkeaa valtavuon oikeusteoriasta erityisesti sen vuoksi, että teoreettisia kysymyksiä tarkastellaan nimenomaan lainopin näkökulmasta.