Raija Heljakan esikoisteoksen runot käsittelevät ihmismieltä, ihmisen tapaa olla maailmassa: sen keskiössä on olemisen traagisuuden tuntu. Eksistentialistisen kauhun, tyhjyyden ja merkityksettömyyden välähdysten rinnalla kulkee voimakas kaipuu harmoniaan. Teos kysyy, mitä on hurmio - ja etsii reittejä kauneuden ja pyhyyden kokemukseen. Raija Heljakka valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta pääaineena teoreettinen filosofia ja sivuaineena estetiikka. Heljakka on opiskellut kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa ja Oriveden Opistossa. Hänen runojaan on aiemmin julkaistu antologioissa ja hän on kirjoittanut esseitä muun muassa Helsingin ja Tampereen yliopistojen julkaisuihin.