Valonhetki kuvaa valoa, värejä, maisemia ja paikkoja kuvallisesti tiheällä kielellä, joka tavoittelee maiseman aukeamisen kokemusta. Valonhetki on vimmaisen, intensiivisen ilmaisun virtaa, joka antaa myös tilaa ja aikaa valolle viipyillä kielen katveissa ja taitoksissa. Runokokoelman jokainen valonhetki on voimakkaan tietoisuuden hetki. Tämä tietoisuus ei kuitenkaan ole vain tiedollista, vaan ennen kaikkea aistimellista. Kokoelman runot ovat näkyjä ja välähdyksiä, ilon, kauneuden ja rakkauden hetkiä, mutta myös surun ja tuskan. Kielen liike ja valon välke limittyvät ja kietoutuvat toisiinsa, kun kirjoitus yrittää jäljitellä valon vivahteita, joita se samalla itse tuottaa. Valonhetken runojen valo on sekä tutun jokapäiväistä että jollakin tavalla poikkeuksellista. Valo on aivan iholla, se koskettaa niin kuin rakastetun käsi. Mutta valo on myös kaukana ja etäällä, taivaalla mihin ihminen ei ylety. Valonhetki on trilogiamaisen runoteossarjan kolmas osa, aikaisemmin ovat ilmestyneet kokoelmat Hiililiekki ja Palava maa.