Alun perin Catherine Sanderson alkoi kirjoittaa salanimellä blogia arkeansa piristämään. Bloginimi tuli ranskalaisten yleisesti käyttämästä kutsumanimestä petite anglaise, pikku englannitar. Catherine koki olevansa englantilainen, joka on käännetty ranskaksi; englantilainen ranskalaisessa sävellajissa. Niinpä hänen nettiminänsä etunimeksi tuli Petite ja sukunimeksi Anglaise. Hän kertoi blogissaan aseistariisuvan avoimesti kommelluksistaan Pariisissa, suhteestaan ranskalaiseen herra Sammakkoon sekä iloista ja huolista, jotka liittyvät pienen lapsen (eli Sammakonpoikasen) äitinä olemiseen. Catherinen sujuvasti ja hauskasti kirjoitetut tarinat saivat paljon säännöllisiä lukijoita. Sitten hän sai blogin takia potkut sihteerin työstään, vaikka ei ollut netissä koskaan paljastanut omaa tai brittiläisen työnantajansa nimeä. Tapaus sai suurta julkisuutta, Catherine vei jutun käräjille ja voitti: nyt sekä Catherinen että työnantajan nimet tulivat julkisuuteen - ja blogi sai vielä enemmän lukijoita. Blogin pohjalta kirjoitettu kirja keskittyy yhteen vaiheikkaaseen vuoteen Catherine Sandersonin elämässä. Hän kirjoittaa hykerryttävästi ja osuvasti niin rakkaudestaan Ranskaan, kulttuurieroista, suhteensa syttymisestä ja hiipumisesta kuin sinkkuäitiyden haasteistakin ja pohtii myös sitä, miten julkisen päiväkirjan kirjoittaminen vaikuttaa jokapäiväiseen elämään.