Kuten sadattuhannet muut suomalaiset, myös Heikki Palmu lähti perheensä kanssa ulkomaille töihin. Koko yhdeksänkymmentäluvun hän teki Etelä-Saksan suomalaisen papin töitä Münchenissä, Stuttgartissa ja Nürnbergissä. Matka oli Palmun nuoruushaaveiden täyttymys. Helppo se ei kuitenkaan ollut. Kielen ja kulttuurin vaihtaminen oli työlästä ja johti vakavaan masennukseen ja uupumiseen. Tätä kokemustaan, näitä tuntojaan, hän purkaa päiväkirjanomaisessa teoksessaan Panssariniitty. Palmu sai esikoiskirjastaan Harmaa päiväkirja (Ydin 1969) Eino Leinon palkinnon. Palmun kirjoittajanote on ennallaan. Hän kirjoittaa läheltä, joskus vereslihalla ollen, mutta ei kuvaa vain itseään, vaan myös aikaa ja yhteiskuntaa.