Virginian vaatteet on kokoelma valloittavaa, omintakeista lyhytproosaa. Se rikkoo genrerajoja: tekstit on kirjoitettu proosarunon ja novellin väliseen hetteikköön, ne ovat eräänlaisia runonovelleja. Tekstejä voisi myös luonnehtia impressionistisiksi kuviksi, joissa yksityiskohtien runsaudesta kasvaa alati täsmentyvä merkitys. Kyse on arjen hetkistä ja halkeamista, hetken viipaleista. Arki on synkkä, mutta katkaistavissa keskittymällä hetkeen, tarkkailemalla. On hetkiä, joista ajatus lähtee syöksymään sinne tänne kauas syvälle. Ja hetkiä, jotka otetaan vastaan koko keholla kaikilla sanoilla. On jokin virkistävä ironinen ajatuksenjuoksu, jokin suureellinen haikailu, jokin kuviteltu tilanne, jokin ärtynyt tuhahdus. On henkilökuvia, väläyksiä jonkun elämästä. On muutama muisto lapsuudesta, koko lapsuus on pelkkiä hetkiä. Toistuvia teemoja ovat muun muassa äitiys, lapset, lapsuus, luonto, rakkaus, läsnäolo. Hetkiä värittää myös pohjoinen mystiikka ja se merkillinen lumo, kun luonto ja ihminen kohtaavat. Kaiken yllä väreilee kuolemanvaara, se viimeinen hetki.