Elämänlaadun kohentuminen katsotaan yhdeksi tärkeimmistä ehkäisyn, hoidon ja kuntoutuksen päämääristä iäkkäiden keskuudessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata ja arvioida elämänlaatu kaatumisten ehkäisytutkimusten vaikuttavuuden mittarina, kuvata iäkkäiden elämänlaadun sosiaalinen ulottuvuus ja arvioida kaatumisten ehkäisyn vaikutukset iäkkäiden elämänlaatuun. Tutkimuksessa käytettiin metodologista triangulaatiota. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tiedot kerättiin lääke- ja hoitotieteellisistä tietokannoista. Kvalitatiiviseen elämänlaadun sosiaalisen ulottuvuuden tutkimukseen osallistui 19 kotona asuvaa iäkästä. Tiedot kerättiin teemahaastattelulla. Kvantitatiiviseen laaja-alaiseen kaatumisten ehkäisytutkimukseen osallistui 591 kotona tai palvelutalossa asuvaa iäkästä, joilla oli kohonnut kaatumisen vaara. Tutkittavat satunnaistettiin koe- tai vertailuryhmään, ja seurantamittaukset tehtiin 12 kuukautta kestäneen ehkäisyn jälkeen. Tiedot kerättiin terveyteen liittyvällä elämänlaatumittarilla 15D ja strukturoidulla kyselylomakkeella.