Suomen tie pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi oli kaikkea muuta kuin valmiiksi kivetty ja viitoitettu. Silti hyvinvointivaltiosta tuli mitä tärkein kansallinen projekti, jonka tehtävä on ollut tuottaa turvaa ja palveluja kaikille kansalaisille. Teoksessa tarkastellaan suomalaista sosiaalipolitiikkaa historiallisessa ja vertailevassa kehyksessä. Sosiaalipolitiikan historiaa kuvataan laaja-alaisena hyvinvointipolitiikkana, joka sisältää toimeentuloturvan, terveydenhuollon, koulutuksen ja sosiaalipalvelut. Kirjoittajat kysyvät, miksi julkisesta vallasta tuli niin tärkeä toimija, mitä sosiaalipolitiikka on merkinnyt naisille ja miksi hoivapalvelut ovat niin keskeinen osa hyvinvointivaltioprojektia. Vertailu Saksan ja Yhdysvaltojen hyvinvointipoliittisiin malleihin auttaa ymmärtämään paitsi sosiaalipolitiikan eroja maasta toiseen myös suomalaisen sosiaalipolitiikan erityisyyttä. Valinnat eivät ole kuitenkaan sattumanvaraisia, vaan ne perustuvat kansalliseen historiaan ja pitävät yllä kulttuurisia eroja. Näin tarkasteltuna pohjoismaisen sosiaalipolitiikan periaate, universalismi, on mahdollista tulkita uudelleen tämän päivän moniarvoisen maailman näkökulmasta. Kirja on kirjoitettu ennen muuta opiskelijoille, mutta siitä on iloa kaikille yhteiskunnallisista kysymyksistä kiinnostuneille.