Analyysissä hyödynnetään narratiivista ja diskursiivista lähestymistapaa. Tutkimus kohdistuu siihen, miten ja minkälaisia identiteettejä maahanmuuttajat rakentavat itselleen ja toisille maahanmuuttajille, minkälaisiksi rakentuvat maahanmuuttajien ja suomalaisten väliset suhteet ja minkälaisena maahanmuuttajien integraatio ja paikka Suomessa näyttäytyvät maahanmuuttajien elämäntarinoissa. Analyysin ensimmäisessä osassa tarkastellaan niitä kerrontaperspektiivejä, joista käsin maahanmuuttoon liittyvistä asioista kerrotaan. Nämä kerrontaperspektiivit ovat maahanmuuttaja-perspektiivi, etninen perspektiivi ja etäännytetty perspektiivi. Elämäntarinoissa näkyvä vuorovaikutus pelkistyi yleisesti maahanmuuttajien ja suomalaisten väliseksi. Maahanmuuttajuus ei-suomalaisuutena oli keskeisempi tapa määrittää oma identiteetti, kuin kuuluminen johonkin tiettyyn etniseen tai kansalliseen ryhmään. Analyysin toinen osuus käsittelee erilaisia tarinoissa esiintyviä maahanmuuttajapositioita. Kukin positio kiteyttää yhden merkityksen siitä, mitä on olla maahanmuuttaja suhteessa suomalaisiin. Tarinoissa esiintyneet positiot olivat syrjityn, ulkopuolisen, altavastaajan, hyvin kohdellun, kiitollisen, avuttoman ja osallistujan positiot. Analyysin kolmas osa koostuu viiden osallistujan tarinoiden lähiluvusta, jossa tutkitaan kertojien yksilöllisiä identiteettiprojekteja ja suhdetta Suomeen sellaisina kuin ne rakentuvat heidän kahden tarinansa jatkumoilla. Elämäntarinat toimivat maahanmuuttajien puheenvuoroina julkisessa maahanmuuttokeskustelussa. Kaiken kaikkiaan maahanmuuttajan asema Suomessa ja Suomeen integroitujina näyttää tutkittujen tarinoiden valossa marginaaliselta ja epätasa-arvoiselta suhteessa suomalaisiin. Näissä elämäntarinoissa pyritään kuitenkin parantamaan maahanmuuttajien arvostusta, asemaa ja integraation edellytyksiä Suomessa.