Vantaalaisen muusikon ja taiteilijan Santtu Puukan (s. 1972) esikoisteoksen Nuorallatanssia (Savukeidas, 2004) arvioi Jukka Petäjä Helsingin Sanomissa seuraavasti: ”Hieno runokokoelma, esikoiskokoelmaksi jopa erinomainen." Puukan kolmas teos Älkää jättäkö minua yksin on yhtä kuumeinen ja tarkka kuin aiemmat, maailmanmenoa luotaava katse on kirkas ja avoin. Runojen rytmeissä kaikuvat yhä teollisuushallit ja nukkumalähiöt, lauseet viiltävät kuin saksofoni. Runoilija on yhtä aikaa kaiken keskellä ja sivussa. Santtu Puukka on myös kokenut lavarunoilija, joka esiintyy usein improvisaatiomuusikoiden kanssa. Puukan runoissa soi 2010-luvun beat: viskotaan illan sininen hetki mielentilaksi vanhenemisen kammoon ympäri kaksiota kassakaappiin todettakoon miten helppoa on kuolla luonnollisesti maksaa verot ajallaan annetaan auringon nousta tai laskea tilastovirheenä palmujen huojua ikkunat rikki ja kevät tulvi sinä läpi autiomaiden läpi makuuhuoneiden hengähdä ihminen hengähdä onko seksielämänne kääntynyt väkivaltaiseksi kommunikointinne karaokeksi onneksi meitä on vain yksi minä ja minun varjoni menneisyyttään ei voi peruuttaa pesuaineet puhdistavat sisäelimiäni sydämeni lautaset läpi yön palavat huoltoaseman valot