Suomessa uskonnonvapaudesta on käyty vilkasta keskustelua 1960-luvulta lähtien. Keskustelua ovat virittäneet yhteiskunnan sekularisaatio, kirkon ja valtion suhteisiin esitetyt ja toteutetut muutokset, uskonnonopetuksen asema sekä lainsäädännön uudistaminen niin perusoikeuksien määrittelyssä kuin kirkko- ja perustuslain osalta. Samanaikaisesti kirkon sisällä on pohdittu kirkon identiteettiä ja sen vaikutusta kirkon yhteiskunnalliseen asemaan. Tässä kirjassa paneudutaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon korkeimman päättävän elimen, kirkolliskokouksen, uskonnonvapaustulkintaan. Tutkimuksessa tarkastellaan kirkolliskokouksen keskustelua uskonnonvapaudesta, kirkon ja valtion suhteista sekä kansankirkon asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa vuodesta 1963 vuoteen 2003. Tutkimus käsittelee myös suomalaisen yhteiskunnan uskonnonvapaustulkintojen keskeisiä suuntaviivoja.