Kirja käsittelee aikuisen ja lapsen yhdessäoloa ja vastakkaisuutta, vanhusten ja lasten kohtaamisen tärkeyttä, ihmisen iän kerroksellisuutta. Lapsuus on löydettävissä oman vanhuuden alta. Kirjan tarinat on kerrottu omakohtaisena kokemuksena ja siten, että lukija jää pohtimaan niitä myös oman elämänsä kannalta. Tarinoista voi löytää käytännössä tukea lasten maailman ymmärtämiseen ja itsensä sovittamiseen siihen. Lapsi on kirjan päähenkilö, aikuisen johdattaja lapsen rikkaaseen maailmaan. Isovanhempivuodet ovat aikuisen oppivuosia. Lapsen läheisyydessä saa kysyä: Mikä on lapsiominaisuus aikuisessa? Katoaako se jossain vaiheessa ja kompostoituu, mutta on löydettävissä uudelleen? Se löytyy eri muodossa, muuntuneena ja siitä versoo uutta.