Teos kertoo legendaarisesta reservinkapteeni Aarne Edvard Juutilaisesta. Hänellä oli haaveenaan vain yksi ammatti: sotilas. Raju ja liian iloinen luonne aiheuttivat sen, että Juutilainen joutui kerta toisensa jälkeen putkaan ja erotettiin Kadettikoulusta. Hän lähti Muukalaislegioonaan, jossa palveli täydet viisi vuotta ja sai lempinimen Marokon kauhu. Kotimaahan palattuaan hän palveli upseerina, kunnes hankaluuksien jälkeen erotettiin uudelleen. Juutilainen hankki elantonsa sekatöissä, kun talvisota syttyi. Talvisota oli sankaritarua alusta loppuun, pienen jokipahasen varrella. Joen nimi oli Kollaa. Juutilainen osallistui myös Lapin sotaan. Kun se oli ohi, Marokon kauhu sai lähteä. Loistava sotilasura, joka oli alkanut Afrikan polttavassa helteessä, päättyi Lapin purevissa pakkasissa. Nyt alkoi toisenlainen sota. Hän taisteli rajua alkoholismia vastaan, kun työpaikoilla järjestettiin entiselle sotasankarille potkut toisensa jälkeen. Minä, Marokon kauhu on vahva kertomus miehestä, jota Suomi tarvitsi hädän hetkellä, mutta käänsi rauhan palattua selkänsä. Teos on Seppo Porvalin 18. sotakirja.