Metsään menin. Puille nöyrästi kumarsin. Nyt on astiani marjoja täynnä. Helvi Juvosen (1919-1959) runoilijantyö ajoittui modernismin murrokseen, joka näkyi hänen tuotannossaan tietoisuutena niin perinteisestä kuin uudesta runoudesta. Erityisen hyvin hänet muistetaan eläinhahmoihin ja luontoon kiinnittyvistä runokuvista, joiden pienimmistäkin yksityiskohdista kuvastuu äärettömyyden tuntoja. Aukea ei koskaan metsään ovi sisältää Juvosen kirjallisen tuotannon lähes kokonaisuudessaan. Viiden runokokoelman, käännösrunojen sekä postuumin Sanantuojan (1959) lisäksi mukana ovat Mirkka Rekolan runoilijan jäämistöstä koostama Pikku Karhun talviunet (1974) jälkisanoineen. Teokseen on lisätty myös Helvi Juvosen esseet Emily Dickinsonista ja Angelus Silesiuksesta. Juvosesta sekä hänen runoilijantyöstään kirjoittavat Tuomas Anhava, Liisa Enwald ja Matti Palm.