Työyhteisöjen kehittäminen on erityinen aikuiskasvatuksen osa-alue, jolle on muodostunut kehittäjien ammattimainen, mutta taustoiltaan epäyhtenäinen kouluttajien joukko. Henkilöstönkehittämistehtävä edellyttää erilaisia taitoja kuin kouluttaminen oppilaitoksissa, ja kasvattajuus tulee siinä esille usein kätkettynä muuhun puheeseen. Voidaan pohtia, missä määrin henkilöstönkehittämistehtävää pidetään aikuiskasvatuksena, saavatko opiskelijat nykymuotoisessa pedagogisessa koulutuksessa riittävät ja soveltuvat valmiudet tähän laajaan ja monimuotoiseen tehtävään ja miten muuten siinä tarvittavaa osaamista voisi hankkia. Tämä työ on tapaustutkimus työyhteisövalmentajan kehittymisestä aikuiskasvattajaksi erään metalliteollisuusyrityksen pitkäaikaisen työyhteisövalmennuksen yhteydessä. Esillä on vaihtoehtoinen kehityspolku pedagogisen koulutuksen kautta aikuiskasvattajaksi tulemiselle.