Ville Hytösen toisessa runokokoelmassa Idän musta joutsen kuljetaan läpi vanhan ja uuden, läntisen ja itäisen Euroopan, katsellen sitä kameran linssin lävitse. Hytösen runot punnitsevat eurooppalaista perintöä, niissä mietitään myyttien ja mielikuvien olemusta ja paikkansa pitävyyttä. Runoissa kohtaavat jumalat ja kiertolaiset, rauniot ja uudisrakennukset, metalli ja liha, ihminen ja kone. Euroopasta edetään mielikuvitusplaneetta Vulkanukselle. Kaiken keskellä turinoi hullu porttivahti, joka tuntuu olevan yllättävän paljon vahtina. Ville Hytösen runot vaihtelevat väkevän ryöpsähtelevistä nasakan mietteliäisiin, ja niissä kohtaavat erilaiset aika- ja kokemuskerrostumat. Ne kertovat laajasta maanosasta, mutta puhuttelevat ihmisessä asuvaa eurooppalaista yksilöä ja yhteisöllisyyden tarvetta, meitä kaikkia.