Tiede elää ristiriitaisessa tilanteessa: markkinalogiikka ja tiedelogiikka ohjaavat toimintaa vastakkaisiin suuntiin. Tämä kuluttaa resursseja, luo hämmennystä ja heikentää tuloksia. Tiedepoliittista keskustelua hallitsee innovaatiopolitiikka, jossa yliopisto nähdään pääosin talouden tukijana. Tämä on liian kapea lähtökohta yliopistojen kehittämiseen. Vastapainoksi tarvitaan tiedestrategiaa, jossa olisi riittävän kattava ja syvällinen näkemys yliopistojen tehtävistä ja tieteen luonteesta. Suomen kannattaisi alkaa rakentaa uudentyyppistä - uushumboldtilaista - yliopistoa, jossa tieteen perinteiset tehtävät tutkimus ja opetus - yhdistetään ihmiskunnan suurten ongelmien ratkaisemiseen. Ristiriitainen tiedepolitiikkamme on välttämätöntä luettavaa kaikille niille, joita kiinnostaa tiedepolitiikka ja yliopistojen kehittäminen.