Kirja kuvaa Suomen ja Neuvostoliiton välisen idänkaupan kehitystä sodan jälkeisen kahdenvälisen kaupan ajalta vuosina 1945-1990. Idänkaupan kehitystä seurataan ulkoasiainministeriön sekä Suomen Pankin arkistomateriaalin valossa. Kertomus vuosien 1975-1985 ”kulta-ajoista” ja kaupan alamäestä 1980-luvun loppuvuosina perustuu runsaaseen idänkauppiaiden haastatteluaineistoon. Hirvensalo ja Sutela kyseenalaistavat monia idänkauppaan liittyviä myyttejä, kuten kaupan automaattisesti löytyvän tasapainon ja maksuvaluutan, clearing-ruplan vakauden. Todellisuudessa öljyntuontiin perustuva kahdenvälinen kauppa vaihteli rajusti öljyn hinnan mukaan. Myös Yhdysvaltain dollarin kurssiheilahtelut vaikuttivat ruplan kurssiin ja sitä kautta sekä viejien että tuojien maksuihin Suomen markoissa. Lisäksi korkean tason poliittiset päätökset suurista rakennusprojekteista hankaloittivat kaupan tasapainottamista. Pullonkaulana oli jatkuvasti tuonnin kasvattaminen. Öljyn hinnannousuja seuranneet viennin kasvumahdollisuudet syötiin hämmästyttävän nopeasti.