Sairauksia pidetään yleensä yksilöllisinä tapahtumina, joilla on fysiologiset syynsä ja lääketieteellinen taudinkulku. Kuitenkin kulttuurintutkimuksen tulokset kertovat myös sairauksien merkityksistä, jotka ovat peräisin yhteisöllisesti jaetuista kokemuksista. Sairauksiin kiteytyy arvoja, käsityksiä hyvästä elämästä ja siitä mikä miesten ja naisten paikka niissä voisi olla. Mutta kuinka tiheänä sairauden ja kulttuurin välisen suhteen voisi ymmärtää? Entä millaisin ehdoin voi sanoa että sairaudet ovat kulttuurisia? Marja-Liisa Honkasalo vastaa näihin kysymyksiin Pohjois-Karjalassa tehdyn etnografisen tutkimuksen avulla. Kysymyksiä tarkastellaan sydänsairauksien ja kansanperinteen kautta yhden kylän ja sen lähipiirin elämässä 2000-luvulla. Honkasalo kuvaa monitahoisesti ihmisten omia käsityksiä sairauksista, niiden yhteisöllisistä merkityksistä sekä toimista, joiden avulla ihmiset käsittelevät sairauksia, elävät niiden kanssa ja sietävät niitä. Hänen näkökulmanaan ovat paikallisten ihmisten omat käsitykset, jotka kietoutuvat vahvasti terveyskasvatukseen mutta kertovat myös omaa sanomaa, jonka valossa lääketieteelliset käytännöt näyttäytyvät kulttuurisina käytäntöinä. Kirjan lähtökohtana on lääketieteellinen antropologia ja tarkoitettu lukijoille, joita sairauksien kulttuurisuus askarruttaa. Se on kirjoitettu terveyden, sairauden ja kulttuurin tutkijoille sekä sairauksien hoitajille ja niille jotka itse sairastavat - että kaikille, joita kiinnostaa ajatus luonnon ja kulttuurin merkillisistä leikkauspinnoista. Marja-Liisa Honkasalo on lääketieteen ja filosofian tohtori, joka on toimittanut aiemmin Vastapainolle Arki satuttaa -teoksen yhdessä Terhi Utriaisen ja Anna Lepon kanssa.