Verner Järvinen ja hänen neljä poikaansa olivat ainutlaatuinen urheilijaperhe. Isä-Verner voitti Ateenan väliolympiakisoissa 1906 antiikkisen kiekonheiton ja kasvatti uransa jälkeen pojistaan 1920-ja 1930-luvun huippu-urheilijoita. Yrjö oli keihäänheiton SM-pronssimitalisti, Kalle kuulantyönnön Euroopan ennätyksen rikkoja, Akilles kymmenottelun ME-mies ja kaksinkertainen olympiakisojen hopeamitalisti ja Matti keihäänheiton olympiavoittaja, kaksinkertainen Euroopan mestari ja lajin kymmenkertainen ME-mies. Vernerin ja poikien elämä ja urheilu asettuvat selkeästi ajan taustoja vastaan. Isän kanssa matkataan kilpailemaan niin Ateenaan kuin Lontooseen ja poikien kanssa ympäri Eurooppaa mutta myös Yhdysvaltoihin ja Japaniin. Autoritäärisen isän ja poikien väliset suhteet ovat siinä määrin jännitteisiä, ettei yhteenotoilta vältytä. Perheen sisäiset kohtalot ovat koskettavia Kallen sotasurmaa ja Akilleksen kuolonlentoa myöten. Helpolla ei elämässään pääse myöskään 1930-luvun hulivilipoika Matti, veljessarjan nuorin, jonka läheinen yhteys Urho Kekkoseen säilyy aina molempien kuolemaan asti.