Suomen Ilmailutarhan eli ilmavoimien voidaan katsoa syntyneen maassamme 6. maaliskuuta 1918, jolloin luutnantti Kindberg lensi Ruotsista kreivi Eric von Rosenin lahjoittaman koneen Vaasaan. Huutavasta kalustopulasta huolimatta 1920-luku oli lentäjille ja mekaanikoille varsin romanttista aikaa. Elettiin kieltolain varjossa. Vesikoneiden harjoituslennot suuntautuivat yhä useammin etelään, Suomenlahdelle, missä aluevesirajan tuntumassa kellui useita virolaisia pirtulaivoja. Kone laskeutui aluksen viereen, lentäjät tekivät asianmukaisen ”tankkauksen” ja palasivat tukikohtaan mieli korkealla. Kerhojen suljetuissa tiloissa tehtiin kristillinen tasajako, eikä vapaa-ajan ongelmia ollut. Vaikka itse puolustusneuvoston puheenjohtaja, kenraali Mannerheim kantoi suurta huolta ilmavoimiemme kehityksestä, niin 12 vuoden ajan tällä puolustushaaralla oli kuusi eri komentajaa, jotka olivat asiantuntemattomia, ilmavoimien ulkopuolelta nimettyjä upseereita. Heidän toimestaan Suomelle haalittiin ympäri Eurooppaa lukematon määrä jo valmiiksi vanhentuneita ja erityyppisiä koneita, joiden taistelukelpoisuus oli yhtä tyhjän kanssa. Hankintoihin sisältyi myös tietty määrä suoranaista korruptiota.