Kansan Uutisten Anni-Helena Leppälä kirjoitti maaliskuussa 2010 Ville Tiihosen kakkosteoksesta Taas sieltä jostakin: "Huvittuneisuuden alta löytyy tiukkoja havaintoja ja avunhuutoja, jotka pysäyttävät hetkeksi miettimään. (...) tuokio kuvia todellisuudesta, jota ei todeksi uskoisi." Ja Tiihosen rujouden estetiikkaa todentavasta tussitaiteesta meidän on kohta taas toipuminen. Yhä sieltä jostakin jatkaa samalla pettämättömällä logiikalla, puujalkaisten veistämiä pitkospuita pitkin, kolisten ja väliin onnesta onnahdellenkin. Tällä kertaa edessä on paitsi suuria elämänvalintoja myös tasa-arvoon perustuvia näkemyksiä. Kaikilta pitäisi nippaista "Munat veks!" - tai ainakin EU-väeltä, Helsingin herroilta, rotareilta, piispoilta, homoilta ja ay-porukoilta. Aimo keksii vahingossa paskalta maistuvan kusen ja Lauria kehotetaan lopettamaan turhanpäiväinen murjottaminen. Kääpiö on kääpiö, vaikka sohvapöydällä seisoisi. Elämättä jääneen elämän pohdinta on traagisimmillaan hänellä, joka tupakkansa tuprutessa toteaa: "En ole koskaan toipunut mistään."