Maritta Lehtiö o.s. Hörkkö kertoo toisessa runokirjassaan enonsa tarinan. Kirja sisältää karjalaisia murrerunoja sekä sota-ajan kirjeitä. Koivistolaiset sukujuuret äidin puolelta ja eno, jonka elämä päättyi talvisodassa, askarruttivat mieltä niin, että tämä tarina oli kirjoitettava muidenkin luettavaksi. Sodanaikaiset kirjeet kertovat karua totuutta sen ajan ihmisten elämästä, kuolemasta ja toivosta. Tuntematon eno tuleekin kirjoittamiensa kirjeitten avulla yllättäen tutuksi. Nuoruuden rakkaus, sen syttyminen ja menetys melkein samantien, heijastuu runojen sisällöstä ja niistä välittyy lukijalle se vahva tunne, miten rakkaus kestää yli vuosikymmenien: Mie rakastan ain vaa, enkä voi muuta. Ravansaari koitui Viljon kohtaloksi. Vai miten oikein kävikään? Kuka oli tuntematon soittaja? Mitä se merkillinen uni merkitsi? Kuka oli matkailijoiden tapaama mies Käkisalmella? Mieleen nousee kysymys: Olks hää sittekii elos?