Jaakko Blomberg kertoo, miten Suomi luovi Brenevin ja yya-sopimuksen ajasta EU:hun läpi Euroopan kuohu vien vuosien. Ulkopolitiikan keskeisen taustavaikuttajan kirja on ensimmäinen kunnollinen kokonaisesitys kylmän sodan päättymisen vaikutuksista Suomen kansainväliseen asemaan. Teos on välttämätön jokaiselle, joka haluaa tietää, missä olemme nyt ja miten tähän on tultu. Poliittinen ilmapiiri lämpeni 1980-luvun lopulla. Gorbatovin uudistuspolitiikka johti itä-länsijaon lientymiseen, mutta päästi itäblokin sisäiset jännitteet valloilleen. Baltian neuvostotasavallat vaativat uusia vapauksia, Unkari avasi rajansa länteen, saksalaiset kaatoivat Berliinin muurin, Jugo slaviassa ajauduttiin verenvuodatukseen. Euroopan kartta oli piirrettävä uudelleen. Myös Suomen itänaapurissa kuohui. Janajevin juntan vallankaappausyritys elokuussa 1991 sekoitti suurvallan täydellisesti, nosti Boris Jeltsinin valtakunnan mahtimieheksi ja johti Neuvosto liiton hajoamiseen saman vuoden lopulla. Suomelle nämä dramaattiset tapahtumat merkitsivät mullistusta, joka avasi uusia mahdollisuuksia, mutta myös sisälsi suuria riskejä. Blomberg kuvaa oivallisesti esimerkiksi Koiviston ja Paasion valitsemaa tietä sekä muiden poliittisten toimijoiden kannanottoja. Entä miltä Suomen poliittisen johdon toimet näyttävät kansainvälisessä kontekstissa? Suomi ei ollut pelkkä sivustaseurailija vaan useinkin aktiivinen toimija, jonka roolista ja kannanotoista on myöhemmin kiistelty. Ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkönä ja alivaltiosihteerinä Blomberg seurasi ulkopolitiikan jännitysnäytelmää aitiopaikalta. Kirjoittajana hän poimii olennaisen ja piirtää rohkeasti suuret linjat, mutta näyttää lukijalle myös ulkopolitiikan pienet hienovaraiset nyanssit ja niiden merkityksen, joka jää usein aikalaiskommentaattoreilta havaitsematta. Vakauden kaipuu julkaistaan Neuvostoliiton hajoamisen 20-vuotispäivän aikoihin. Tämä ainutlaatuinen, terävänäköinen ja seikkaperäinen teos tulee herättämään laajaa huomiota.