Valo on lähellä taivasta, lähellä sydäntäsi. Välillä usko horjuu, toivo katoaa. Lopulta ymmärrät kaiken. Yöllä, kun näet unta, makaat selälläsi vihreässä ruohomeressä, kuuntelet valaiden laulua. Toivo elää. Samana yönä kirsikankukan vaaleanpunaiset terälehdet lipuvat lauttoina joen pinnalla. Runoilija kantaa naista ja kahlaa joen poikki. Pisarat ovat yhtyneet virraksi. Pato murtuu. Aamulla rakkaus kiertää mieltä, löytää sinisen taivaan. Nyt on kevät. Nämä ovat runoilijan unikuvia. Juhani Harju