Tutkimuksessani käytetty metodi on lähiluku. Teoreettinen viitekehykseni on kerronnan tutkimukseen tuotu diskurssianalyysimalli, jota käytän Pekka Tammen luomana mallina. Lavennan tätä viitekehystä J.L.Austenin puheaktimallia soveltaen. Koska kuvaan näin tutkien astuu mukaan tärkeänä elementtinä kommunikaatio ja retoriikka, olen soveltanut myös Teun van Dijkin mallia fiktiivisen kertojan viestin tutkimiseen. Uuden naisen diskurssi, joka löytyi runsaimmin ja monikerroksisimmin puhuttuna Appelsiininsiemen-romaanista, pienemmin puhuttuna muista Helsinki-romaaneista, on löydönomainen innovaatio. Koska kirjailijaa on tutkittu niin niukasti akateemisella tasolla, on tässä seuraaville tutkijoille auennut uusi väylä kulkea. Myös paikkoihin kiinnittyvä analyysini tuo yllättävää valoa kaupunkiromaaneihin ja uuteen naiseen. Tutkimukseni, ensimmäisen Waltarista tehdyn väitöskirjan, käytännön merkitys on aikaisemman kirjailijakuvan varsin reipas muuttuminen, tuoreutuminen ja näin myös uusille Waltari-tutkimuksille polun aukaiseminen. Näin voi käydä, jos tutkijana uskaltaa lähteä lähilukien tutkimaan hyvin paljon luetun, mutta vähemmän tutkitun kirjailijan vähempiarvoisena pidettyä teosta.