Tie ja silta Onkisalon saareen oli suunniteltu ja budjetoitu rakennettavaksi metsänparannusvaroilla 1970-luvulla. Rahaa riitti kuitenkin vain sen verran, että saatiin rakennettua Judinsalon puolella metsäautotie maantieltä Kattilaniemeen siihen kohtaan, mihin tulisi pengerrys ja silta Onkisaloon. Hanke pysähtyi yli kymmeneksi vuodeksi. Tien ja sillan rakentamista päätettiin jatkaa vuonna 1990 Keski-Suomen metsälautakunnan toteuttamana. Se pyysi asiaan kuuluvat lausunnot eri viranomaisilta. Lääninhallituksen ympäristötoimisto ei hyväksynyt sillan ja tien rakentamista. Se katsoi, että tie tulisi kulkemaan oleellisilta osiltaan luonnonoloiltaan arvokkaalla alueella ja vaikuttamaan haitallisesti luonnonolojen säilymiseen. Se esitti pidättäytymistä suunnitellun metsätiehankkeen jatkosuunnittelusta. Suunnittelua jatkettiin, ja Onkisalon tiekunta voitti kaikissa oikeusasteissa ympäristöhallinnon ja sai asiaan kuuluvat silta- ja tieluvat. Tässä vaiheessa valtioneuvosto lunasti valkoselkätikkaan nojautuen tien kannalta keskeisen Kiviniemen alueen. Samalla se päätti, että silta Judinsaloon voidaan tehdä toisaalle. Toinen paikka ei tiekunnalle kelvannut. Se ryhtyi sitkeään ja pitkään kestäneeseen kamppailuun tien saamiseksi suunnitellulle paikalle. Sen mielestä ympäristöhallinnon peruste ei ollut totta. Kiistasta kehkeytyi pitkäkestoinen, monipolvinen a monikerroksellinen tapahtumasarja. Lopulta ympäristöhallinto pienryhmineen selätti muut hallinnonalat, paikalliset elimet ja seudun asukkaatkin. Kirja perustuu kiistan aikana syntyneeseen laajaan asiakirja-aineistoon, lehdistön omaan ja mielipideosaston kirjoitteluun sekä paikalla olleiden haastatteluun. Lukija arvioikoon minkä verran oli tikasta kysymys ja saatiinko aikaan luonnonsuojelullista hyvää.