Edellisessä kirjassaan Sipulia kuoriessa Saksan merkittävimpiin nykykirjailijoihin kuuluva Günter Grass muisteli aikaa ennen Peltirummun tuomaa kuuluisuutta ja menestystä. Taikalaatikko jatkaa omaelämäkerrallisen kaunokirjallisuuden linjaa, mutta mukana on nyt myös sadunomainen ote. Teoksen kirjailija on viettämässä 80-vuotispäiviään ja pyytää lapsiaan muistelemaan isäänsä. Tarina alkaa 60-luvulta, jolloin Grass oli jo noussut maailmanmaineeseen. Kirjassa Grass antaa lastensa tarjota etäännyttävän luupin, jonka lävitse häntä katsotaan. Ennen muuta Taikalaatikko hahmottaa sitä, miten kirjailijan elämä vaikuttaa isän ja kahdeksan lapsen elämään. Taikalaatikon Grassille kirjailijuus näyttäytyy pakkomielteenä, jonka seurauksena hän on paljon sekä konkreettisesti että henkisesti poissa lastensa elämästä. Mutta lapsikatras muodostuu myös elimelliseksi osaksi kirjailijan persoonaa.