Soittolistan symbolinen valta ja vallankäytön mekanismit kuvaa ja analysoi radion muutosta perinteisestä tiedonvälittäjästä nykyaikaiseksi formaattiradioksi, jonka pääsisältö on musiikkia. Työn empiirisessä osassa tekijä ensin analysoi ja vertailee viiden keskeisen radioaseman soittolistoja. Tämän pohjalta tekijä pohtii, mitä tarkoitusta varten soittolistat ovat olemassa, miten ne toimivat ja keiden etuja ne palvelevat. Lopuksi tekijä tarkastelee radion ja vallan suhdetta viidellä alueella - toimilupapolitiikka, formaattiradion toimintalogiikka, ääniteollisuuden ja radion symbioosi, kuuntelijoiden vaikutusvalta sekä musiikkiin kätkeytyvä symbolinen valta. Tutkimusaihe on ajankohtainen, kiinnostava ja tärkeä, sillä suomalainen radio on tutkimuskohteena yhä harvinainen ja suomalaisen populaari-musiikkikulttuurin ymmärtämisen näkökulmasta radiosoiton kriittisiä analyyseja on varsin vähän. Tutkimus on tervetullut lisä sekä suomalaisen radion että populaarimusiikin tutkimukseen. Kiinnostavan lisän työhön tuo se, että tekijällä on pitkä ura formaattiradion tekijänä ja kehittäjänä. Tämä näkyy sekä aihepiirin yleisessä hallinnassa ja tutkimuksen metodologiassa että tulosten analyysissa ja tulkinnassa, joita käytännön työkokemukset konkretisoivat ja elävöittävät. On myös tervetullutta, että tekijä pyrkii tarkastelemaan musiikkia kommunikaationa, ihmisten välisen yhteyden väliaineena, mikä on harvinaista suomalaisessa viestinnän tutkimuksessa. Tutkimuksen ajankohtaisuutta lisää se, että useimmat radioasemat ovat omaksuneet formaattiradion toimintaperiaatteet ja siihen elimellisesti liittyvän soittolista-ajattelun. Empiirinen aineisto on analysoitu kekseliäästi ja omintakeisesti tavalla, joka on hyödynnettävissä jatkotutkimuksissa. Soittolistojen analyysi perustuu viiden radioaseman - YleX:n, YleQ:n, Radio NRJ:n, Kiss FM:n ja Radio Novan - yhden viikon (47/2004) ohjelmistoon.