Historiallisista syistä emme ole halunneet muistaa, että louhos oli aluksi 130 vuotta venäläinen enklaavi eli saareke keskellä Ruskealaa. Suomalainen kausi alkoi v. 1896, mutta louhosta johtivat silloinkin muut k uin paikkakuntalaiset omine taloudellisine intresseineen. Kirjan yli 200 hengen henkilögalleriassa historian hämärästä nousevat upporikkaat venäläiset aateliset, itsepäiset suomalaiset kirkkoherrat ja omanarvontuntoiset ruotsalaiset insinöörit. Pääosassa ovat silti vuorenlouhijat, kiven rahtaajat ja ahtaajat, rautatieläiset ja laivurit, mutta myös alueen tilalliset, tilattomat ja maaorjat. Sekin selviää, mikä osuus eräällä merikapteenilla tai sanskriitin kielen professorilla oli louhoksen omistuksissa. Samalla avautuvat myös ajalle tyypilliset säätyläisverkostot, joiden toimissa ei paikkakunnan omilla asukkailla ollut sanansijaa. Ruskealan maisema muuttui, ja hieman ihmisetkin sen mukana. Pintaa syvemmälle on tässä kirjassa tultu ympäristöä taustoittaen mutta ihmisiä kuvaten.