Tutkimuksen kohteena on tarveharkinta puolison tulojen perusteella Suomen työttömyysturvassa. Tarveharkintaisia työttömyysetuuksia ovat työmarkkinatuki ja kotoutumistuki, joita saa noin puolet työttömyysturvan saajista. Toinen puoli työttömistä saa työttömyyspäivärahaa, johon puolison tulot eivät vaikuta. Tutkimusaineistona ovat ne työttömät, joille työmarkkinatuki tai kotoutumistuki maksettiin vuonna 2005 puolison tulojen takia vähennettynä tai joille tukea ei puolison tulojen takia myönnetty lainkaan. Tällaisia henkilöitä oli kaikkiaan 25 000. Työttömyysturvan tarveharkinta on poikkeuksellinen ilmiö Suomen muuten yksilöllisessä sosiaaliturvassa. Missään muussa elämän riskitilanteessa kansalaisella ei ole vaaraa jäädä kokonaan ilman sosiaaliturvaa puolison tulojen takia. Tilanteen ongelmallisuutta lisää avioliittolaki, jonka mukaan vain aviopuolisot ovat velvollisia elättämään toisiaan. Tarveharkinnan kohteeksi joutuneista työttömistä kuitenkin lähes puolet on avoliitossa eikä näin ollen voi vaatia elatusta puolisoltaan. Valtaosa tarveharkinnan kohteeksi joutuneista on naisia, vaikka työmarkkinatuen saajista heitä on alle puolet. Naiset ovat eri-ikäisiä ja heidän elämäntilanteensa vaihtelevat. Osa on nuoria, jotka eivät löydä työpaikkaa heti opintojen päätyttyä tai kotona lapsen kanssa vietettyjen vuosien jälkeen. Osa on pitkäaikaistyöttömiä, jotka ovat menettäneet oikeutensa työttömyyspäivärahaan. Oma erityisryhmänsä ovat aahanmuuttajapuolisot. Tarveharkinta kohdentuu sekä lapsiperheisiin että lapsettomiin pariskuntiin. Tarveharkinnan tulorajat ovat niin matalat, että suuri osa tarveharkinnan kohteeksi joutuneista on alle keskituloisia perheitä ja pariskuntia. Tarveharkinta aiheuttaa työttömille myös kannustin- ja yksinäisyysloukkuja, jotka lisäävät houkutusta sosiaaliturvan väärinkäytöksiin.