Nasaretissa syntyneen tunnetun palestiinalaiskirjailijan, runoilijan opettajan ja kansallisen kulttuurin ja perinteen tutkijan omaelämäkerrallinen teos, jossa Hanna Abu Hanna palaa lapsuutensa ja nuoruutensa Palestiinaan. Kirjailijan teksti välittää lapsen kokemuksen tuoreutta sekä kuvaa lämpimästi uskontojen välistä rinnakkaiseloa mandaattiajan Palestiinassa. Tekstiä sävyttää myös hillitty huumori ja sielukkuus. Kirjailija avaa portin Lähi-idän kristityn sisäiseen maailmaan ja kokemuksiin, omaan ihmisen sieluunsa.