Selvityksessä testattiin useassa EU-maassa käytössä olevaa SCM-mallia ja EU:n komission kehittämää EU SCM-mallia yritysten hallinnollisen taakan mittaamiseksi. Malleja testattiin arvonlisäverolainsäädäntöön, joka on keskeistä yritysten toimintaympäristön kannalta. Tarkoituksena ei ollut arvioida arvonlisäverojärjestelmämme vahvuuksia tai heikkouksia, vaan testata ja arvioida mittaamismenetelmien toimivuutta ja hyödyntämismahdollisuuksia Suomessa. Selvityksessä on sovellettu alkuperäistä SCM-mallia sekä EU SCM-mallia rinnakkain ja niiden keskeiset erot on selvitetty. Alkuperäisessä SCM-mallissa yrityshaastattelut painottuvat tiedonhankintamenetelmänä enemmän kuin EU SCM-mallissa, jossa pyritään hyödyntämään olemassa olevia tietolähteitä ja asiantuntijanäkemyksiä mahdollisimman pitkälle. Lisäksi keskeinen ero on, että EU SCM-mallissa tärkeä merkitys on niin sanotulla nettokustannusperiaatteella, jonka mukaisesti tietyllä säädöksellä aiheutuvista uusista kustannuksista vähennetään saman säädöksen myötä poistuvat kustannukset EU:n tai jäsenvaltion tasolla. Esiteltyjen mallien systemaattinen käyttöönotto Suomessa edellyttäisi sitä koskevia nimenomaisia päätöksiä. Selvityksessä todetaan, että EU:n kehitys näyttää edellyttävän lainsäädännön kustannusvaikutusten mittaamisen kansallista organisointia vuoteen 2008 mennessä. Asian mahdollisesta kansallisesta jatkokehittelystä todetaan, että Suomessakin hallinnollisten rasitteiden mittaamisen tulisi liittyä selkeään tavoitteenasetteluun. Näin on ollut myös kaikissa niissä maissa, joissa mittaamiseen on jo ryhdytty -hallinnollisten rasitteiden mittaaminen ja arviointi eivät ole tavoite sinänsä. Selvityksen mukaan toiminnan selkeästä vastuutuksesta ja koordinoinnista on syytä huolehtia, sikäli kuin hallinnollisten rasitteiden mittaamismenetelmä otetaan laajempaan käyttöön. Koordinointi ja ohjaus olisivat tarpeen muun muassa menetelmän kehittämiseksi, ministeriöiden välisen yhteistyön järjestämiseksi, kansallisen ja EUtason työn yhteensovittamiseksi tarpeellisin osin sekä yhteisen, simulaatioita mahdollistavan, tietokannan luomiseksi. Selvityksen johtopäätöksissä katsotaan, että Suomea koskevan tilanteen valossa näyttäisi perustellulta soveltaa mahdollisesti valittavaa mittaamismenetelmää ensisijaisesti uusien ja laajojen säädösvalmisteluhankkeiden yhteydessä. Perustason mittauksia voitaisiin kohdentaa sellaisiin säädöksiin, joita kohde- ja sidosryhmät pitävät hallinnollisesti erityisen raskaina.