Kertomus miehestä, joka on mielestään pystynyt pitämään kiinni miehuudestaan, vaikka jokainen nainen hänen ympärillään on ollut hänelle sekä koetinkivi että valtava uhka. Miehen oma äiti on kuohinnut poikansa, jotta hän pysyisi kotona huolehtimassa vanhemmistaan. Hänen sisarensakin ovat yrittäneet sotkeutua hänen elämäänsä kaikin tavoin ja moittineet häntä tyhjästä. Heidän vuokseen mies on joutunut elämään omaa elämäänsä tavallaan salaa. Hänen kasvattitätinsäkin ovat vain kylväneet kilvan hiekkaa hänen potkukelkkansa jalasten alle. Vaikka miestä onkin koeteltu yhtä ankarasti kuin Jeesus Nasaretilaista ja vaikka hän on joutunut kulkemaan palavilla hiilillä ja tulen läpi, hän on säilyttänyt oman arvonsa, ei vain ihmisenä vaan myös miehenä. Hän on myös säilyttänyt iloisen mielen ja myönteisen asenteen elämään. Niinpä hän kutsuukin itseään Onnenpojaksi. Muitalus albmá birra gii iežas mielas lea nagodan seaillutit almmáivuođas, vaikke juohke nissonolmmoš su birrasis leamašan sutnje geahččalussan ja issoras áittan. Albmá iežas eadni lea bártnis gáskán vai bisošii ruovttus ja divššošii vánhemiiddis. Su oappátge leat geahččalan juohke láhkai su eallima moivet ja leat issorasat bealkkitan su juohke dušši ášši geažil. Son lea iežas mielas dego suoli eallán iežas eallima oappáidis dihtii. Biebmogoaskkit leat maiddái dušše sádduid gilván su spárkka jálásiid vuollái. Vaikke son leage geahččaluvvon seamma čiekŋalet go Jesus Nasarealaš, ja vaikke son lea ferten lávkut báhkka hilaid badjel ja mannat dolaid čađa, de liikká son lea seaillutan iežas árvvus, ii dušše olmmožin, muhto maiddái almmáiolmmožin. Ja son lea seaillutan alddis ilu ja positiivvalaš oainnu eallimii. Danin gohčodage son iežas Lihkkošalmmájin.