Kirsi Lehto, ihmeiden etsijä. Kirjoittaa runoja ihmisen osasta. Siitä kun ihminen on repäisty juuriltaan. Kun tiedeuraa on tehty, kovana työnä, kaikkensa antaen, niin kuin ennen peltoa raivattiin. Paljon tieteen peltoa tulikin valmiiksi - ja sitten ymmärrys, ettei tätä koskaan valmiiksi saa. Mitä enemmän tiedät, sitä enemmän kysymyksiä syntyy. Ne peruskysymykset, jotka ovat aina olleet, ja tulevat aina olemaan. Mikä on ihmisen elämän syvin olemus? Mistä tulee onni ja rauha mieleen? Onko ihmisellä kuolematon sielu? Ohjaako kaikkea jokin korkeampi voima? Vastaus ei löydykään tieteen maailmasta, vaan luonnon rauhasta ja kauneudesta, tai ihmisen mielen sisältä, intuitiosta. Tai sitten voi tyytyä siihen, ettei vastausta ole - vaan syntyy runo, kuin ihme. Irma Kortekallio, ihmeiden näkijä. Me kuljemme Irman kanssa samassa maisemassa. Siinä missä me näemme jokapäiväisen ohivilahtavan metsän tai järvenselän Irma näkee ihmeen - ja saa sen vielä tallennettua kameraansa. Irma löytää kuvissaan maisemasta sielunmaiseman ja luonnon yksityiskohdasta taideteoksen. Irma löytää vastauksia elämän suuriin kysymyksiin ilman yhtään sanaa. "Onni, kuin uni on kuin hiljaisuus sen nimeä ei tohdi lausua jotta se ei särkyisi voi vain avata kätensä ja antaa sen laskeutua kämmenelle katsoa hiljaa ja ihmetellä mitä hyvää minä olen tehnyt niin että minulle on näin käynyt"