Mutta kun olen runoniekka on noin neljänkymmenen kirjoittajan lahja 80 vuotta täyttävälle Lassi Nummelle, joka on Suomen johtavia modernisteja. Vuonna 1949 hän rysähti kolmen esikoisteoksen voimalla "pokat kaulassa" kaunokirjallisuuden kenttään ja aloitti uran, joka on jatkunut lähes 60 vuotta. Hän on julkaissut kolmisenkymmentä teosta - sekä runoa että proosaa. Nummi on tehnyt mittavan työn myös Uuden Suomen kulttuuritoimittajana ja Raamatunkäännöskomitean jäsenenä sekä mm. Suomen kirjailijaliiton ja PEN-klubin puheenjohtajana. Juhlakirjan muistelukset alkavat hersyvän hauskoista koulutoverien vaikutelmista Nummen kouluajoista Kuopiossa. Hänen vaiheitaan seurataan esseissä Helsinkiin ja moniin muihin kaupunkeihin sekä ulkomaille. Nummen työt kirjailijajärjestöissä, lehdissä ja Raamatunkäännöskomiteassa valottuu monipuolisesti. Esseet avaavat uusia teitä Nummen kaunokirjalliseen tuotantoon. Runo kohtaa lukijan -osaston kirjoittajat ovat vuoropuhelussa Nummen lyriikan kanssa. Osasto Kirjailijakuvan ääriviivat sisältää uutta Nummi-tutkimusta. Aiheisiin kuuluvat useiden muiden ohessa katsomukselliset runot, jotka amentavat antiikista ja kansanperinteestä, "Tämä vähäinen asia, rakkaus" ja "Korvamerkitty hiljaisuus". Nummi on kirjassa voimakkaasti esillä myös valokuvissa. Runsaat tekstinäytteet ohjaavat lukijan hänen rikkaaseen runomaailmaansa.