Sanalla lastenkoti on huono kaiku. Mieleen tulvivat englantilaisten klassikoiden (Dickens, Bronte) kuvaukset orpojen ankeasta elämästä. Äänekosken kaupungin perhetukikeskus Lode on ollut turvallinen koti monille lapsille, jotka ovat päässeet sinne eri syistä; jäätyään orvoiksi tai koska vanhemmat eivät ole voineet huolehtia lapsistaan sairauden, köyhyyden tai päihdeongelman vuoksi. Kikka Makkonen on haastatellut 55-vuotisjuhlan kunniaksi lapsena Lodella asuneita aikuisia ja henkilökuntaa. Joidenkin lasten tie on ollut kivikkoinen, mutta monet ovat saaneet turvaa ja huolenpitoa, siivet jotka ovat kantaneet. Tämä kirja on kunnianosoitus sekä Loden sitkeille sisseille että henkilökunnan pyyteettömälle työlle. Lode merkitsi hyvää ruokaa, pullan tuoksua, puhtaita vaatteita ja turvallisia aikuisia, joita monet suomalaislapset kaipaavat myös tämän kirjan ilmestymisvuonna 2008, jolloin suomalaisten perheiden pahoinvointi on lisääntynyt huolestuttavasti.