"Veli-Matti Hyttisen runot ovat hallittuja ja sisäisesti jäsentyneitä. Runot ovat suhteellisen tiiviitä ja lyhyitä paketteja. Runojen maailma on lähellä luontoa, eläimiä, maaseutua, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole pastoraali Suomi-filmien maailma. Maaseutu, luonnonympäristö toimivat turvapaikkana, mutta siellä asuu hiljaisuus, talot ovat autioituneet. Luonnon kiertokulku on ainoa, joka toistuu samalla tavalla kuten ennenkin. Runot ovat suhteellisen hiljaisia, runon minä on hissukseen yksin vaikka hänellä on myös nainen. Runojen luontokuvat ovat ilmaisuvoimaisia ja kirkkaita ja konstailemattomuus auttaa välittämään viestin puhtaana."