Donegalissa, kuten kaikkialla Irlannissa, oli tapana käydä sunnuntaisin kirkossa. Siellä oli kuultu Marthan laulua. Oli kuin enkeli olisi laskeutunut taivaasta tavallisen rahvaan pariin. Se ei hämmästytä ketään, sillä donegalilaiset, jotka uskovat keijuihin, henkiin ja taitavat muinaiskieltä gealia, ovat elämässään nähneet monenlaisia ilmestyksiä. Nyt tuo samainen enkeli seisoi aseman lippuluukulla. -Menolippu Dubliniin, Martha sanoi. -Eikö paluuta ollenkaan? asemanhoitaja herra Fitzpatrick kysyi. -Ei, tyttö vastasi. Tämä on ensimmäinen kirja Marthan elämästä.