Maria sairastuu äkillisesti kesämökillä ja tulee sairaalasta kotiin pyörätuolissa. Lääkärit eivät pääse yksimielisyyteen sairauden laadusta tai onko sitä ensinkään olemassa. Vanhemmat vakuuttelevat, että hän paranee vielä, mutta Marian on vaikea uskoa heitä. Lääkäreiden sovinistiset mukadiagnoosit ovat feministiäidille suurempi murhe kuin se, mitä tyttärelle oikeasti käy. Maria ei ole taiteilija, hän vain piirtää, aina kuin vain mahdollista. Työkseen hän editoi ja kunnostaa videoita, muiden ihmisten elämiä. Rempseä poikatyttö Kiki, itsetuhoinen taiteilija Sini, Guillain-Barrén halvaannuttama punkkarinörtti Teo ja nivelpsoriaasia sairastava taideopettaja Lyydi jättävät jälkensä Marian elämään, mutta vielä aikuisenakin hän kokee itsensä ulkopuoliseksi. Kaikkein synkimpiä salaisuuksia on parempi olla kertomatta kenellekään.