Miia Toivion esikoisrunokokoelmassa Loistaen olet historia ja rakkaudesta paksut vokaalit nahistelevat keskenään. Kertomus on ymmällään ja salaisuudet pakenevat, kunnes rakastavaiset auttavat ne takaisin maailmaan. Kokoelman alkuvoimaiset runot ovat yhtä aikaa sekä mystisiä että kirkkaita kuin kansanlaulu. Ne puhuvat arvoituksin ja sirottelevat sitten vihjeitä väyläksi. Niiden sydän laulaa metsässä, ne pukeutuvat vihreään, punaiseen ja mustaan. Värit virtaavat läpi runojen kunnes Toivion latautunut kieli kokoaa ne hopealankana, terävöittää valollaan maailman ja runon reunat. Oppiiko historia rakastamaan, pysyvätkö metsät ja arkkitehtuuri yhdessä? Runo kyselee ja leikittelee, kirjoittaa kaiken uudestaan ja toisin. Toivion kuriton kokoelma on jatkuvaa kasvua mutta aina kohti kaiken alkua. Rakastamisen taidon runo osaa. Se sanoo neljäkymmentäyhdeksän kertaa KYLLÄ, se puhuu rakkaudesta häpeilemättä, pidättelemättä ja niin että tuntuu.