Tämä runsaan sadan laulun valikoima luo kuvan siitä, millaisia lauluja Lönnrotin lähipiiri lauloi, mitä hän itse osasi ja millaisia lauluja hän toivoi suomalaisten oppivan. Laulut kertovat myös opiskeluvuosista, jolloin punssimaljojen ääressä laulettiin Bellmania ja muita iloisia seuralauluja. Monet Lönnrotin ajan lauluista ovat nykyisin "ikivihreitä" ja tärkeä osa suomalaiskansallista laulukulttuuria. Kokoelma perustuu pääosin Lönnrotin kokoamaan, käsinkirjoitettuun Kantelesävelmistöön, jota ei koskaan julkaistu. Nuottipiirrokset on otettu alkuperäisistä dokumenteista sellaisenaan. "Laulu on ihmisellä ikäskun toinen kieli, jolla alkaa sydämensä liikutuksia ilmotella, koska tavallinen kieli ei löydä sanoja tarpeeksensa." Elias Lönnrot, Mehiläinen 1839