Moni kansakunta on pystynyt irtaantumaan sortajan otteesta. Jotkut harvat ovat tehneet sen ilman verenvuodatusta. Vain yksi ainoa on tehnyt sen laulamalla: eteläiset naapurimme ja kielisukulaisemme, virolaiset. Ja tekivät enemmänkin. Kun Raamatussa kaadettiin torvisoitolla yhden kaupungin muurit, virolaiset kaatoivat laulamalla kokonaisen supervallan. Kuinka viisikymmentä vuotta vaiennut kansa sai äänensä takaisin? Siitä kertovat Viron silloiset - ja nykyiset - laulajat, soittajat ja säveltäjät. Jotkut heistä olivat Neuvostoliitossa todellisia supertähtiä, joiden hotellihuoneen kylpyamme täytettiin ruusuilla ja joiden lentokoneeseen löytyi polttoainetta, kun tuhannet muut jätettiin kentälle. Jotkut olivat esiintymiskiellossa suurimman osan uraansa, silti omiensa tuntemia ja rakastamia. Kaikki he tekivät musiikkia, joka päältä päin täytti normit, mutta rivien välit olivat toisenlaista tunnetta ja asiaa täynnä. Yhtenä päivänä laulettiin rivien välitkin ja maailma muuttui. Harri Rinne tuntee Viron lähihistorian erinomaisen hyvin. Hän myös toimitti yhdessä Jaan Kausin kanssa virolaisen nykyrunouden antologian Ajattelen koko ajan rahaa. Ja hän on sanoittanut monia suomalaisen popmusiikin klassikkoja.