Ranskalainen lastenpsykoanalyytikko Francoise Dolto ja kanadalainen lastentuomari Andree Ruffo tunnetaan molemmat kiihkeinä lasten puolestapuhujia. Tässä kirjassa he puhuvat lapsista, joiden asioita oikeudessa joudutaan ratkomaan. Lasten oikeuksien sopimus on allekirjoitettu, ja lakeja lasten suojelemiseksi on laadittu, mutta miksi lakeja ei noudateta? Tätä on syytä kysyä yhä uudestaan. Ydinkysymys Dolton ja Ruffon pohdinnoissa on etiikka: kuinka apua tarvitsevia lapsia kohdellaan eri instansseissa, mitä niissä toimivien ihmisten olisi syytä tietää ja ymmärtää lapsista, ja missä menevät aikuisten rajat. Lapsille on annettava ihmisarvo ja voimaa selviytyä elämästä. F. Dolto määrittelee tuomarin työn näin: Lastentuomarina (?) on niiden ihmisten tuomari, joille imaginaarisen ja todellisuuden välinen ero on vielä epäselvä ja jotka eivät vielä tiedä, että heillä on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin kaikilla aikuisilla. Lapsi ei tiedä, että hän tasavertainen kanssanne. Lapsi luulee, että hänen opettajillaan tai vanhemmillaan on kaikki oikeudet häneen. Lapselle pitää kertoa, että lait koskevat aikuisia, ja että hänellä on oikeus ja velvollisuus puolustaa itseään niitä aikuisia vastaan, jotka eivät lakeja kunnioita. Näin pienelläkin lapsella on mahdollisuus ottaa itsestään vastuuta. Andree Ruffo toimi lastentuomarina quebeciläisessä lastentuomioistuimessa. Hän perusti vuonna 1994 tohtori Bernard Koucherin kanssa Lasten oikeuksien järjestön nimeltä Bureau international des droits des enfants.