Kuuleeko Beirut on hieno puheenvuoro nuoren miehen oppivuodesta sotatilamaassa, rauhanturvajoukoissa. Samalla se piirtää kuvaa 90-luvun laman alusta nuorten pojankloppien silmin, joiden hienot Mersut, YK-läyhyt, eivät olleet kotiin palatessa enää monenkaan devalvoidun markan arvoisia. Kun parikymppinen Tapio Finne seisoo täysissä varusteissa libanonilaisella aavikolla kuuntelemassa puhetta talvisodasta, hänellä on mielessään vain yksi haave: päästä Beirutiin. Tarunhohtoinen kaupunki ja seikkailunhalu ovat ajaneet Finnen aavikolle muiden kalvakoiden sotilaspoikien kanssa riviin turvaamaan rauhaa. Rauhaa, jota ei ole, ja jonka saavuttaminen alkaa päiväpäivältä tuntua yhä mahdottomammalta. Hiljalleen Finne saa huomata, että seikkailut ovat parakkielämästä kaukana. Päivät täyttyvät rutiineista ja uuvuttavista partioreissuista. Talvisodan henki sulaa nopeasti tulikuuman panssariajoneuvon sisuksissa matkoilla kohti tuntemattomia päämääriä.