Väitöstutkimus kohdistuu päiväkodin arjessa tapahtuviin, haasteellisiin kasvatuskohtaamisiin. Tutkimus lähti tarpeesta vastata varhaiskasvatuksen haasteisiin ja pedagogiikan kehittämiseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja ymmärtää lapsen ja kasvattajan haasteellista, vuorovaikutuksellista toimintaa päiväkodin toimintakontekstissa sekä kasvattajien käsityksiä vuorovaikutuksesta ja toimintamahdollisuuksistaan kasvatustilanteissa päiväkodin arjessa. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin vuosien 2002-2003 aikana neljästä tamperelaisesta päiväkodista. Tutkimuksessa on kaksi aineistoa. Ensimmäinen koostui kolmenkymmenen haasteellisen vuorovaikutustilanteen havainnoinneista, joista analysoitiin ja kuvattiin tarkemmin yhdeksän episodia. Tutkimuksen toisena aineistona on yhdeksän kasvattajan haastattelua. Haastatteluotteissa kuvattiin kasvattajien käsityksiä sekä heidän käsityksiään omista toimintamahdollisuuksistaan kasvatustilanteissa. Vuorovaikutusta tulkittiin sosiaalisen konstruktionismin ja dialogisuuden näkökulmista. Nämä teoriat liittyvät kasvatuksellisen vuorovaikutuksen ymmärtämiseen. Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus, että sosiaalinen todellisuus rakentuu kielessä ja vuorovaikutuksessa. Keskeisinä käsitteinä ovat positio ja identiteetti. Positioilla kuvattiin lasten ja kasvattajien nopeasti vaihtelevia asemia vuorovaikutustilanteissa. Identiteeteillä puolestaan kuvattiiin kasvattajien pidemmällä aikavälillä muotoutuneita toimintalinjoja. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin diskurssianalyysiä, jonka avulla on mahdollista analysoida vuorovaikutuksen yksityiskohtia ja kokonaisrakennetta. Tutkimuksessa yhdistettiin vuorovaikutuksen mikrososiaalisten prosessien kuvaaminen ja kasvattajana toimiminen. Vuorovaikutustilanteiden yksityiskohtia tarkastelemalla oli mahdollista ymmärtää niiden merkitys eri osapuolille, lapsille ja kasvattajille.