Väitöskirjatutkimuksen kohteena on pedagoginen yhteistoiminta, jota yliopisto tekee lisääntyvässä määrin erilaisten organisaatioiden ja toimijaosapuolten kanssa. Pedagogisen yhteistoiminnan kulttuurista ulottuvuutta käsitteellistetään tässä tutkimuksessa ajan näkökulmasta. Tutkimuksen innoittajana on yliopistotyön vetovoimatekijänä esitetty niin sanottu ajattoman ajan lupaus. Tutkimus kysyy, millainen on yliopiston pedagogisen projektitoiminnan aikakulttuuri. Tutkimus on tapaustutkimus, jonka kohteena on kaksi yliopiston ammattikasvatuksellista yhteistyöprojektia, joissa yhteistyön muina osapuolina olivat ammatillinen opettajakorkeakoulu, kaksi muunlaista työorganisaatiota ja eurooppalaisia yliopistoja. Pääasiallisena tutkimusaineistona käytetään projektien erilaisia jälkiä (opiskelijoiden haastatteluja ja oppimistehtäviä sekä opiskelijoiden ja suunnittelijoiden virtuaalisia keskusteluja), joita tutkimuksessa tarkastellaan kulttuurisina näytteinä.