Kirja avaa mielenkiintoisen näkymän valtionhallinon maailman siihen puoleen, joka ei paljastu uutisista tai ajankohtaisohjelmista. Varsinaisesti kantaa ottamatta tai alleviivaamatta se kuvaa sitä, miten hallitusta rakennemuutoksesta tulikin pelkkä muutosmyllerrys. Siitä huolimatta, että kirja on "muistelma" ja kertoo jo menneestä ajasta, on se myös tavattoman ajankohtainen. Tulee tunne, että oikeastaan mikään ei pohjimmiltaan ole valtionhallinnossa tainnut muuttua. Sama "näkymätön käsi", jonka kirjoittaja mainitsee ohjaavan toimintaa, vaikuttaa edelleen olevan olemassa. Tai vaihtoehtoisesti voi myös olla niinkin, että ohjaksissa ei ole ketään. Kirjaa ei voinut olla lukematta loppuun saman tien, kun sen kerran avasi.