Ministeri Max Jakobsonin kirjallista tyyliä on luonnehdittu "henkisen liikkuvuuden ja rauhallisen järkiperäisyyden" sävyttämäksi. Tuttuun tyyliinsä hän käsittelee nyt Suomen itsenäistymisen alkuvaiheita ensimmäisestä maailmansodasta vuoteen 1948. Kyseessä ei ole perinteinen elämäkerta, vaikka yhtenä juonteena kulkevatkin Jakobsonin oman juutalaisen suvun vaiheet. Teos on näkijän ja tekijän tulkinta Suomen poliittisen historian keskeisistä teemoista ajalta, jolloin vasta itsenäistynyt valtio joutui etsimään ja vakauttamaan asemaansa maailmanpoliittisten kuohujen keskellä. Ministeri Max Jakobson (s. 1923 Viipurissa) kuuluu suomalaisen yhteiskunnan suuriin vaikuttajiin. Diplomaattina hän muovasi merkittävästi Suomen puolueettomuuspolitiikkaa 1960-luvulla. Hän on työskennellyt muun muassa Uuden Suomen Lontoon-kirjeenvaihtajana, ulkoasiainministeriön poliittisen osaston päällikkönä, Suomen YK-edustajana ja Tukholman-suurlähettiläänä sekä Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimitusjohtajana.