"Kilimanjaron lumo" on kirja, joka pohjautuu Tapani Koivulan omakohtaisiin Afrikan kokemuksiin. Mukana on vuosikymmenien aikana koottuja tositapauksia Suomen ja YK:n kehitysyhteistyöstä suomalaista lähetystyötäkin sivuten. Kehitysprojektien perusongelmana on aina ollut erilaisten kulttuurien ja tavoitteiden yhteentörmäyksessä. Suomi on kuitenkin usein nauttinut hyväntekijän mainetta köyhien kehitysmaiden silmissä. Värikkään vauhdikkaassa kirjassaan Koivula paljastaa dekkarityyliin kuolemantapauksia, jotka UM on onnistunut sensuroimaan... Useimmissa katastrofeissa perussyynä on ollut suomalaiskansallinen juopottelu. Romaanin päähenkilöä, YK-arkkitehti Ville Salonperää, työ- ja lomamatkat vievät seikkailuihin eri puolille Tansaniaa, Itä- ja Etelä-Afrikkaa. Ja Suomen lomallaan hän saa ylimääräisen tehtävän suomalaisen kehitystyöntekijän mystisen kuolemantapauksen selvittämiseksi. Salonperän naissuhteet, kiinnostus zimbabwelaiseen veistotaiteeseen ja shamanismiin antavat tapahtumille lisäväriä.